Oon yksi niistä ihmisistä jotka pakoilee puntaria. Oon viimeksi käynyt puntarilla varmaan (jos toissapäivää ei lasketa (kyllä, kävin puntarilla!!!)) kaks vuotta sitten :D Ehkä jopa kolme. Muistan kuinka silloin painoin mielestäni liikaa ja pudotin painoa niin että painoin lopulta 59kg, olen siis 173cm pitkä. Sen jälkeen tiesin että paino lähti hiljalleen nousuun ja kipusi sinne saamoihin pisteisiin mistä lähdettiin liikkeelle.
Mä aina mietin silleen että "2 viikkoa kovaa treeniä, sitten mä meen puntarille" koska pelkään sitä lukemaa niin kauheasti. Toissa päivänä olin lähdössä salilta ja hetken mielijohteesta astuin puntarille. Vaatteet päällä painoa oli 68kg......... Anteeksi mitä. En oo koskaan painanut (sinä aikana kun oon puntarilla siis käynyt) noin paljon!!!!! Olin ihan järkyttynyt, varsinkin kun huomaan kuinka paljon olen kiinteytynyt ja lihakset on tulleet esiin... No en sentään niin järkyttynyt ollut, kun mitä aina kuvittelin olevani kun saan tietää painoni. Oon mielestän ollut aina liian painava jos paino on vähänkin yli 65. Ihanne paino mulle olisi tuo 60, kun taas pystyn elää ihan hyvin 60-65 välillä. Mä oon täälläkin aiemmin sanonut että ei sillä painolla ole mitään väliä, mutta nyt kun sen tiedän, niin on sillä. Oikeasti, yhtään itseäni puolustelematta, tiedät että osittain toi paino johtuu siitä että lihasmassaa on tullut lisää.
Mutta mikä parasta, nyt kun tiedän mun painoni niin tästä on hyvä lähteä laskemaan sitä :) Motivaatiotakin on enemmän! Kuhan saan tuon 3 kiloa pois niin ollaan jo hyvillä vesillä, sen ei edes pitäisi olla vaikeaa mulle.
Tämmöinen sekava, hämärä postaus tällä kertaa. En hyväksy enää yhtään korkeampaa lukemaa vaa'assa. Ei, alaspäin on ainoa suunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti